Miksi rakennamme rumaa?

Miksi täydennysrakentaminen on Tampereella niin rumaa ja laatikkomaista? Tätä moni tamperelainen on varmasti miettinyt. Istun varajäsenenä Tampereen kaupunkikuvatoimikunnassa, joka antaa yhdyskuntalautakunnalle lausunnot kaikista merkittävistä rakennusprojekteista. Voisinkin nyt avata, miten vaikeaksi kauniimman kaupunkiympäristön rakentaminen on tehty.

Käytetään esimerkkinä olevaa Pinninkadulle suunniteltua täydennysrakennusprojektia.

Kyseinen teollisuusrakennus on rakennettu 1948, ja myöhemmin muutettu toimistoiksi. Nyt suunnitellaan sen muuttamista asunnoiksi.

Kyseiseen rakennukseen (ja koko kortteliin) on merkitty asemakaavaan YM-12 -merkintä. Tämä tarkoittaa sitä, että uudisrakennuksen suunnittelussa tulee kiinnittää erityistä huomiota rakennuksen sijaintiin historiallisesti ja kaupunkikuvallisesti merkittävässä ympäristössä.

Näyttääkö alkuperäinen kuva siltä, että rakennuksen suunnittelussa olisi kiinnitetty huomiota rakennuksen sijaintiin historiallisesti ja kaupunkikuvallisesti merkittävässä ympäristössä? No ei näytä. Tässä kohtaa ongelmaksi nousee yllättäen Pirkanmaan maakuntamuseo.

Maakuntamuseolla on periaate, jonka mukaan kaikkien rakennuksiin tehtävien lisäysten ja laajennusten tulisi erottua selvästi alkuperäisestä rakennuksesta. Museon mielestä siis olisi täysin väärin rakentaa laajennus niin, että alkuperäisen ja laajennuksen eroa ei huomaisi.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että kun vanhempaa rakennusta laajennetaan, niin on mahdotonta rakentaa sitä kaavamääräyksestä huolimatta vanhaa kunnioittaen. Maakuntamuseo haluaa, että uuden ja vanhan ero kalskahtaa silmään, ja että uusi osa heijastaa "aikamme arkkitehtuuria".

Toinen ongelma on arkkitehdit. Meillä on toimikunnassa erinomaisia arkkitehtejä, mutta mielipiteemme rakennusten estetiikasta poikkeavat silti valtavasti. Toimikunnassa politiikkoja on puolet ja ammattiarkkitehtejä puolet, ja yleensä näkemykset jakautuvat näiden linjojen mukaan.

Kun maakuntamuseo sekä toimikunnan arkkitehdit vastustavat perinteistä ja uustraditionalistista rakentamista, on yhdyskuntalautakunnalle ja rakentajille menevistä lausunnoista vaikeaa saada kovinkaan kriittisiä, saatikka nykyisiä arkkitehtonisia trendejä kyseenalaistavia.

Pinninkadun rakennuksesta vielä sen verran, että tällä kertaa toimikunta oli harvinaisen yksimielinen siitä, että esitetty design oli epäonnistunut. Todennäköisesti haulikolla ympäri julkisivua ammutut ikkunat poistetaan ja julkisivumateriaaleja mietitään mahdollisesti uudelleen.

Mielestäni tarvitaan laajempaa yhteiskunnallista keskustelua siitä, millaista arkkitehtuuria kaupunkeihimme haluamme. Haluammeko uustraditionalistista arkkitehtuuria, jota kokeillaan jo rohkeasti esimerkiksi Saksassa? Vai tyydymmekö toistamaan alvaraaltolaisia laatikoita?